On taas se aika vuodesta. Se, kun lähes kaikki ovat juhlatuulella. Vuoden työt on paketoitu, ja lomakampa vetelee viimeisiään. Pihoihin ja ikkunoille on ripustettu valoja ja kaikenlaista koristetta, joiden ajatellaan tuovan tunnelmaa pimeisiin iltoihin. Iloiset rallatukset soivat radiossa, ja kaikkialla tuoksuu glögi. Kuusi on kannettu sisälle. On niin joulu.
Meille aikuisille tai aikuisenmielisille joulu on rauhoittumisen, kokoontumisen ja yhdessäolon kulta-aikaa. Joulua odotetaan ja siihen panostetaan – kotikin siivotaan. Joulun ajatellaan olevan yksi vuoden kohokohdista. Silloin saa nukkua pitkään, oleilla kotivaatteissa laittautumatta, syödä luvattoman paljon ruokaa ja herkkuja sekä panostaa kiireettömyyteen. Joulu on myös perinne. Se sellainen perinne, johon kuuluvat aamupuurot anoppilassa, hautausmaakäynnit ja joulurauhanjulistus. Väentungoksessa, paikan päällä kuunneltuna, glögimuki kädessä. Satoi tai paistoi.
Jouluun liittyy paljon muistoja. Joulu on pyhä. Joulu on suklaata. Joulu tuoksuu kuuselta. Jouluna sataa lunta. Joulu on tunnelma. Joulussa on outoa taikaa. Näinkin joulusta ajatellaan.
Kysyin taannoin nuorilta (melko vaivihkaa, muun toiminnan ohessa), mitä joulu heille merkitsee. Suurin osa ajattelee joulun olevan yhtä kuin loma. Jouluun liitetään vahvasti joulupukki ja tontut, lahjat, matkustaminen, nukkuminen, luistelu, laskettelu ja muu talviharrastaminen: ”Sit on aikaa tehä kaikkee siistii kaverien kanssa!” Mikä sitten on siistiä? Ulkoilu, hengailu, luistelu, pokerin pelaaminen, pleikkarin pelaaminen ja esimerkiksi jonkun kotona tai lähiteboililla lorvailu.
Nuoria joulu saattaa myös ahdistaa – kaikilla ei ole kivaa, kavereita tai varaa harrastaa. Kaikki eivät saa lahjoja. Toki niitäkin nuoria saattaa ahdistaa, joilla on kavereita, perhe ja varaa harrastaa. Heitä ahdistaa muun muassa kiire: ”Miks koko ajan pitäs mennä jonnekin hautausmaalle!?” Myös riittämätön lepo ja palautuminen sekä heikonlainen ruokatarjonta kiristävät nuorta mieltä: ”Pitäis saada lepii joskus, tyyliin just jouluna, rauhassa ja sit syödä niinku kunnolla. Ei mitään laatikoita tai rosollia.” Yksi nuorista kertoi, että parasta joulussa on työ. Sen myötä ”pääsee pois siit sukulaissirkuksesta!”
Joulusiivous on nuorista turhaa – tätä ajatusta hieman komppaan – eikä väentungokseen ennen aattoa kannata lähteä joulumieltä pilaamaan. Lahjoja on kuitenkin mukava saada, erityisesti lompakon täytettä, lahjakortteja ja harrastevälineitä. Neulepaidat ovat nousussa. Suklaa sen kaikissa muodoissaan on ”niin paras” asia, mutta Vihreät kuulat herättävät lähinnä inhoa. ”Joulurauhaa!” vastasi lahjatoiveekseen eräs nuorimies ja toivoi, ettei kukaan loma-aamuisin herättelisi (ainakaan imurin ääneen) tai vaatisi mukaan jouluhössötykseen.
Yhdestä asiasta me aikuiset olemme nuorten kanssa samoilla linjoilla: joulu on aikaa, jolloin voi hetkeksi hengähtää ja unohtaa työt, koulun ja muun arjen. Ainut vaan, että nuorilta tämä onnistuu hyvin arkenakin!
Iloista joulua, rentouttavia hetkiä sekä paljon suklaata ja hitaita aamuja!
Minna