Nuorten terveydenedistäminen on kohtaamisia, yksilöllisiä ja pikaisia tervehdyksiä, sitä, että ymmärtää nuorten maailmaa. Edes hitusen ja hetkittäin. Pitää myös tulla riittävän lähelle ja kuunnella, osata auttaa oikeilla hetkillä. Oikea hetki on se sellainen, jossa nuori pyytää apua tai kysyy neuvoa. Jossa nuori on avoin kuulemaan vastauksen ja tarttumaan auttavaan käteen. Hetki, jossa tarve lähtee nuoresta. Silloin on oltava valppaana, ”ihan kärppänä”, kuten joskus 90-luvulla nuoriso asian ilmaisi. Nuorten kanssa kaikki ei ole sovittua ja ennalta suunniteltua, vaan tilanteet tulevat ja menevät, ne ovat ohikiitäviä hetkiä tai hetkien sadasosia. Siinä ei aikailla. Siinä toimitaan.
Lukiolaistyttö kysyi minulta ihan ohimennen, juuri sellaisella kiireisellä ohikulkumatkallaan NIKO-tapahtumassa, ensin nuuskanäyttelyssä pitkään luuhanneena, seuraavan kysymyksen: ”Mut kerro mulle nyt, miten mä pääsen tästä tavarasta eroon?!” Ilahduin, samalla myös ehkä hieman hämmennyin – tämä oli ensimmäinen kerta, kun nuori (ja vielä tyttö!) pysähtyy kysymään nikotiinituotteiden lopettamisen keinoista.
Ja silloin – jos koskaan – pitää olla välittömästi hyvät neuvot jaettavaksi. Tyttö lisäsi vielä hieman huokaisten, että hän on kokeillut jo muutaman kerran lopettaa, mutta aina se ”sätimisen tunne” ja rauhoittuva olo ovat houkutelleet uudelleen tunkemaan säkin huuleen. Nyt saatuaan nuuskanäyttelystä tositietoa nuuskasta, hän oli varma, että haluaa päästä tästä tavarasta eroon. Mitä nopeammin, sen parempi.
Sovittu, minä kerron. Ja sitten aloitettiin. Kertasin ensin mielessäni niitä tunnettuja ja tutkittuja tapoja toimia nuorten kanssa, jotka saattaisivat toimia. Pohdin, miten antaa tietoa sellaiselle, joka sitä janoaa. Muistelin erinäisiä NIKO-tapahtumia, joissa olin kartoittanut nuorilta, miten he tietoa haluavat, keneltä ja miten. Niissä ei taidettu puhua mitään auktoriteeteistä, sormen heristämisestä, uhkailusta, kiristämisestä eikä lahjonnasta. Eikä missään tapauksessa opettamisesta ja varoittelusta. Nuoret haluavat tietoa vertaisiltaan mutta myös aikuisilta, sellaisilta, jotka ovat oikeasti kuuloetäisyydellä, välittävät, tietävät.
Nuoret toivovat saavansa tietoa omalla kielellään, ymmärrettävästi. Lyhyesti. Eihän kukaan 14–16-vuotias jaksa kuunnella saarnoja tai oppitunnin mittaista selostusta siitä, mitä nuuska on ja miten siitä tutkimusten mukaan pääsee eroon. Nuoret haluavat täsmäiskuja. Sellaisia hieman pelottavalta tuntuvia, pysäyttäviä, uutismaisia. Hiukan ja yhdestä näkökulmasta kerrallaan, vähän alkuun jo pureksittuna, esimerkein höystettynä. Bingo! Eväsrepussa pitää olla oikeaa tietoa, ei mitään huhuja tai urbaanilegendoja. Parasta olisi, jos paikalle saisi jonkun, jolta tupakkatuotteet olisivat vieneet kielen ja huulet ja osan leuasta, jonka puhe olisi ”kuuma peruna suussa” -puhumista ja joka ei olisi vielä ihan ikäloppu. Esimerkiksi riittävät kuitenkin myös tarpeeksi lähelle tulevat, kerrotut keissit. Kuvat helpottavat tiedon jakamista ja perille menoa.
Tässä kohtaamisessa ehdin nopeasti kelata myös seuraavat: Syövällä ei auta pelotella – nuoret haluavat tietoa asioista, jotka ovat välittömiä, nopeita ja mahdollisimman monelle tapahtuneita! Erektio, ulkonäkö, ihon harmaantuminen ja suorituskyvyn lasku kaikilla osa-alueilla säväyttävät paljon enemmän. Ja se, että mitään urheilunuuskaa ei ole olemassakaan. Ihmeekseni olen myös huomannut, että taloudellisuus kiinnostaa nuoria ja saa heidät pohtimaan rahankäyttöä.
On hienoa huomata, että kolme nuuskakiekkoa viikossa tekee 156 kiekkoa vuodessa. Sillä saa esimerkiksi etelänloman täysihoidolla, kaksi paria superhienoja Adidaksen muotilenkkareita, yksiön kuukauden vuokran sähköineen ja vesineen, polkupyörän tai 10 kynsihuoltoa. Aikamoista. Myös kavereilla ja kaveripiirillä on väliä. Millä ihmeellä saisimme liikkeelle nuuskanvastaisen positiivisen kaveripaineen?
Näihin nuorilta saamiimme vastauksiin siitä, miten tietoa päihteistä, erityisesti nikotiinituotteista, tulisi nuorille kertoa ja miten nuoren saisi lopettamaan tuotteiden käytön, perustin oman vastaukseni. Kerroin faktat nopeasti hyödyntäen edelleen nuuskanäyttelyä, laskimme yhdessä rahankulutusta, mietimme riippuvuutta ja suunterveyttä, pussailua ja kaunista hymyä.
Ihan viimeiseksi totesin tärkeimmän: Kaikki lähtee itsestä, omasta asenteesta, käytön voi lopettaa koska tahansa! Lisäksi kerroin olevani luurin ja lankojen päässä, mikäli tukea tarvitaan.
Toivon sydämestäni, että kohtaamisemme on tuottanut tulosta.
Minna