Olin taannoin mukana NIKO-projektin koulutuksessa, jossa käsiteltiin nuorten terveyttä ja annettiin keinoja nuorten kanssa työskentelyyn. Koulutuksessa tärkeänä teemana esiin nousi nuorten aito kohtaaminen ja se, kuinka tärkeää aikuisen on luoda luottamuksellinen suhde nuoreen. Tämä koskee niin vanhempia kuin nuorten kanssa työskenteleviä ammattilaisia.
Samana päivänä luin Ylen tekemän uutisen koskien nuorten yksinäisyyttä ja näkymättömyyden kokemuksia. Turun yliopiston kasvatuspsykologian apulaisprofessori Niina Junttila yhdessä Yle Uutisluokan kanssa on tutkinut sitä, mitä nuorille oikeasti nykyään kuuluu. Tutkimuksessa ilmeni, että lähes joka viides nuori koki vähintään joskus tulleensa kohdelluksi kuin he olisivat näkymättömiä.
Kuvittele, jos itse kokisit näkymättömyyttä työssäsi tai muuten arjessasi. Kukaan ei kuuntelisi, reagoisi tai edes huomaisi olemassaoloasi. Uskon, että melko nopeasti tuntisit ahdistusta tilanteesta ja alkaisit suhtautua välinpitämättömästi muihin ihmisiin – eiväthän hekään anna aikaa ja osoita kiinnostusta sinulle.
Edellä mainitussa tutkimuksessa oli myös saatu selville, että viides vastanneista nuorista koki, etteivät muut ihmiset pidä lupauksiaan. Epäluottamus on nuorille hyvin vahingollista, koska se liittyy muun muassa yksinäisyyteen, epävarmuuteen ja sosiaalisiin pelkoihin. Juuri tämän vuoksi on erittäin tärkeää, että nuorten kanssa toimivat osoittaisivat nuorille olevansa heidän luottamuksensa arvoisia. Nuorten asioita kuunnellaan, mutta ei levitetä eteenpäin muille. Tehdyistä lupauksista pidetään kiinni. Tällä tavoin meillä kaikilla on mahdollisuus vaikuttaa siihen, että nuorten luottamus muihin ihmisiin vahvistuisi.
Osalle nuorista olisi hyvin merkityksellistä, että he löytäisivät rinnalleen kuuntelijan. Kuuntelija olisi aidosti kiinnostunut siitä, mitä nuorelle kuuluu ja kohtaisi nuoren avoimesti. Tapaan työni kautta usein nuoria ja heistä huomaa kuinka merkityksellistä on antaa heille aikaa ja huomioida jokainen yksilönä. Olen huomannut, että nuorten kohtaamisessa auttaa se, että on edes osittain perillä siitä, mitä nuorten maailmassa tapahtuu. Koski se sitten esimerkiksi tubettajia tai nuorten suosikkipelejä. Tämä ei aina ole niin helppoa – olen huomannut, että olen joistakin asioista tippunut jo täysin pois kärryiltä. Toisaalta tietämättömyys on joidenkin nuorten kohdalla ollut keino löytää keskusteluyhteys. Tällöin he ovat saaneet opettaa minua ja kertoa heille tärkeistä asioista.
Muistetaan me, nuorten kanssa työskentelevät ammattilaiset, nuorten vanhemmat, kuten myös kaikki nuoret, pitää tämä mielessä. Monesti paljon merkitsee jo se, että kysytään ”mitä kuuluu?”. Muistetaan nähdä toisemme ja olla aidosti läsnä.
Meillä kaikilla on tarve tulla nähdyksi ja kuulluksi.
Pia
Pia Ilves toimii Lounais-Suomen Syöpäyhdistyksellä lapsiperhekoordinaattorina ja opiskelee tällä hetkellä kasvatustieteiden maisteriksi Turun yliopistolla.