”Hei, miten sä kuvailisit mua äitinä? Et minkälainen mä oon?” kysyn ohimennen esikoispojalta. ”Ihan vitun rasittava!” vastaa 18-vuotias.
Hän teki sen taas. Sai minut hiljaiseksi. Tästä järkyttyneenä ja itseäni täysin eritavoin kuvailevana päätän tehdä gallupin myös vuoden ja neljä kuukautta nuoremmalle pojalle. ”Äiti, sä oot niin nolo!” huudahtaa teini-ikäinen, kun kerron samalla tehneeni kartoitusta myös somessa siitä, millaisia teinien äitejä meitä sitten onkaan. Ovatko kaikki sittenkään noloja, tiukkapipoisia ja nihkeitä vanhuksia, joiden kanssa ei voi keskustella saati kuljeskella ihmisten ilmoilla?
Teinien mukaan vanhemmat, erityisesti äidit, ovat lähtökohtaisesti ikäviä ja nalkuttavia olentoja, joille mikään ei riitä. He vaativat ja vahtivat väsymättä, tarkkailevat jokaista liikettä ja vaanivat joka nurkan takana ja huolehtivat ihan joutavista – siitä, ovatko vaatteet löytäneet tiensä pyykkikoriin tai onko reppu avattu läksyjen tekoa varten. He ovat ”ihan vitun rasittavia”.
Koska teinit kuvaavat äitejään tietyllä tavalla ikävään sävyyn, voisi luulla tämän nakertaneen myös äitien itsetuntoa ja äitipystyvyyskäsitystä. Mutta ei. Saan lukea kahdelta some-kanavalta liikuttavan monta vastausta siitä, että teinin äiti on (tai ainakin kokee olevansa) jotain ihan muuta:
1. HUOLEHTIVAT JA AIDOSTI HUOLESTUNEET
Poikien äidit kuvaavat itseään huolehtiviksi, sellaiseksi, että ”oon läsnä mutta kuitenkin rento”. Yksi vastaajista toteaa olevansa nalkuttava mutta kuitenkin toisaalta löysähkö ja huolehtivainen. Samaan sävyyn vastaavat myös monet muut teinien äidit. He ovat rakastavia, rehellisiä, lyhytpinnaisia, kuuntelevia ja kannustavia. Myös avoimia ja avoimesti huolestuneita. Aitoja. Kontrollereita.
2. NATSIMUTSIT
Yksi toteaa olevansa natsimutsi, sellainen äiti, joka kyselee, kommentoi ja kontrolloi. Se se vasta on rakkautta. Bingo, heittää toinen – osui ja upposi. Meissä jokaisessa asuu pieni natsimutsi?
3. HELPOSTI LÄHESTYTTÄVÄT "JANAILIJAT"
Vastuullisuus ja helposti lähestyttävyys kuvaavat vastausten perusteella teinien äitejä. Yhden liki täysi-ikäinen nuori oli todennut äitinsä olevan ”ihan jees”, kun toisen äiti on varma, että hänet koetaan tiukaksi ja epäreiluksi. Joku kertoo olevansa joustava ja ajattelevainen. Myös nuorensa mielestä. Minusta tämä on ihailtavaa. Yksi äiti taas kirjoittaa olevansa ”janaileva": kasvavien nuorten kanssa hän ”pyrkii hakemaan jokaiseen lapseen liittyvää omaa kohtaa ja etäisyyttä, josta on hyvä seurata ja ottaa tarvittaessa vaikka koppia!”
4. OHJEISTAJAT JA VASTUUNKANTAJAT
Äidit ovat ohjeautomaatteja, rasittavia etuvartiossa päivystäviä auttajia. Heiltä eivät lopu neuvot silloinkaan, kun tuli on irti. Sellaisia ”kaikki langat käsissä piteleviä perheen henkiä”, jotka ovat samaan aikaan suunnitelmallisia, kivoja, auttavaisia, rentoja ja nauravaisia, arjen pelastajia suurella sydämellä.
5. PERUSKALLIOT
Teinin äiti on huolissaan mutta tiukan paikan tullen ihan jees: hän huolehtii, hössöttää ja huokailee, mutta samalla osoittaa kiinnostustaan nuorta kohtaan ja muistuttaa, että ”hei, täällä välitetään susta!” Erään teinitytön äiti kokee olevansa peruskallio, äitinä ja vanhempana pohja, josta ponnistaa. Vankka tuki, joka on ja pysyy. Voisiko olla paremmin?
Yksi vastaajista halusi vielä some-ketjun lopuksi täydentää vastaustaan: ”…oon oppinut sen, että en ole siinäkään täydellinen, eikä tarvitsekaan olla...siis äitinä olossa.” Tämä liikuttaa minua, sillä niinhän se on – kukaan ei ole (eikä tarvitsekaan olla) täydellinen. Edes äitinä.
Kun aikaa on kulunut, kakkospoika palaa kysymykseeni ja heittää oman, hieman korjaillun ja hillitymmän, arvionsa äidistään: ”No oot sä ihan hyvä äiti, sun kanssa voi puhua ihan kaikesta. Sä vaadit, mut hyväksyt epäonnistumisetkin. Ja sä naurat tosi paljon!” Kiitos. Olen siis hassunhauska, huumorintajuinen, helposti lähestyttävä ja salliva. Tällä mä jaksan taas olla vähän vähemmän rasittava.
Ihanaa äitienpäivää, äidit, te toivossa väkevät!
”Äidit vain, nuo toivossa väkevät, Jumalan näkevät. Heille on annettu voima ja valta kohota unessa pilvien alta ja katsella korkeammalta. ” (Lauri Viita)
Minna