Muutama sananen roolimalleista ja mallioppimisesta.
Kuusivuotias katselee tietokoneelta teini-isoveljensä ystävän, Lindan (nimi muutettu) videota luistinradalta. Urheilijatytön varmat luistinten vedot ja hymyilevä olemus saavat kuusivuotiaan huokailemaan haltioituneena: ”Koska Linda tulee taas meille?” Muutama viikko aiemmin kuusivuotias ilmoitti, ettei hänestä tulekaan isona Hello Kitty, keijukainen tai kampaaja. Hänestä tulee Linda.
Kaikki hänen nukkensa, barbiensa ja hänen leikeissä esittämänsä hahmot ovat 16-vuotiaita Lindoja. Esikoulussa lähetettävän joulukortin hän halusi lähettää Lindalle. Kenellepä muulle? Viikoittain kuulen, miten hänellä on ikävä Lindaa. Kun Linda astuu eteiseemme, on kuin taikasauvalla heilautettaisiin – hymy, valo ja hersyvä nauru täyttävät kotimme. Siinä hetkessä kuusivuotias kuvittelee olevansa yksi teineistä, ja teinipoika seitsemäntoistavee häpeää silmät päästään. Niin noloa!
Jo pieni lapsi ottaa mallia, ihailee ja haluaa toimia samoin kuin idolinsa. Nuoruudessa tämä piirre korostuu: hyvin usein nuori suuntaa ammatinvalintatilanteissa samoin kuin vanhempansa ja haluaa pukeutua samoin kuin vertaisvalmentajansa, muutamaa vuotta vanhempi jääkiekkopeluri. Kääriä pillifarkut lahkeista ja kulkea huppu päässä kesät talvet. Samanlainen maila on myös oltava, eikä ilman liehuvaa takatukkaa ole edes jääkiekkoilija! Pahinta tässä on, että myös ne ei-niin-hyvät tavat kopioidaan – äkkiä farkkujen taskussa pullottaa nuuskakiekko tai ”nollaamiseen” tarvitaan perjantaipullo.
Mallioppimisessa tarkastellaan, havainnoidaan, tehdään päätelmiä ja arvioidaan muiden tapaa olla ja käyttäytyä. Sitten jäljitellään itselle ja identiteettiin parhaiten sopivaa toimintamallia sekä hyviksi koettuja toimintatapoja. Mallioppiminen kuuluu lapsuuteen, nuoruuteen -myös aikuisuuteen- ja siihen kuuluu vahva samaistuminen myönteisesti koettuihin ihmisiin sekä toimintoihin.
Sosiaalinen vuorovaikutus ja sosiaaliset toimintaympäristöt ovat mallioppimisessa keskeisessä roolissa. Lisäksi oleellisia ovat psykologiset ja kognitiiviset prosessit. Nuorella ne ovat vielä kehittymättömät, siksi myös ne ei-niin-hyvät tavat kopioituvat käyttöön. Ei osata arvioida, mikä on itselle oikeasti hyväksi.
Ihminen on laumaeläin. Kirjoitin siitä jo yhdeksänkymmentäluvun puolivälissä psykologian ylioppilaskokeessa. Ihmisellä on voimakas tarve kuulua joukkoon. Mallioppiminen on samaistumista laumaan. Se on myös kasvamisen ja aikuistumisen välttämätön tuki. Aina sitä ei kuitenkaan osata hyödyntää oikein tai riittävästi. Se, miten tunnetaitoja opitaan, tapahtuu pitkälti sen mallin mukaan, mitä nuori kotoa saa. Muista siis aikuisena näyttää mallia, kun toimit, työskentelet tai teet elintapavalintoja. Lapsi tai nuori toimii luultavasti samalla tavalla. Monet tunnetaidot opitaan läheisiltä ihmisiltä, usein juuri lähiaikuisilta ja vanhemmilta. On olennaista, että nämä idolit eivät toimi tölhöillen.
Linda, kiitos, olet ihana ja ihan superhyvä roolimalli, pysy aina tuollaisena. Valopilkkuna. Äitinä ei voi kuin toivoa, että omastaan osaisi sinun kaltaisesi kasvattaa <3
Minna
Minna Salakari on aamuihminen täynnä ideoita. Hän rakastaa kesäiltojen valoa männyn rungossa ja pitkiä kahvihetkiä hiljaisuudessa, sekä haasteita, joista maaliskuussa vastaanotti suurimman: Minna toimii NIKO-projektin projektipäällikkönä, kohtaa terveydenedistämistyössä nuoria ja heidän lähiaikuisiaan Varsinais-Suomen alueella. Minna on terveydenedistämisen ja syövän ennaltaehkäisyn asiantuntija, jolta voit kysyä ihan mitä vaan!