Moni kysyy, millä tavoin pidämme parisuhteesta huolta, miten me olemme selviytyneet liki 25 vuotta yhdessä ja 20 vuotta avioliitossa, miten selvitimme vauva-ajan, uhmaikä- ja murrosikäkriisit, miten pidämme pystyssä hektistä kolmen lapsen perhettä harrastus- ja kuljetusrumbineen. Minulta kysytään usein myös, miten pystyn niin luontevasti olemaan, nauramaan ja keskustelemaan lasteni kanssa. Miten ihmeessä olemme tässä pisteessä? Mikä on meidän salaisuutemme? Totuus on, että sa

Muistan elävästi ja tarkoin, kun synnyit. Muistan ensikatseesi, haparoivan kätesi ja pienet suljetut nyrkkisi. 20 vuotta sitten mullistit maailmani kertarysäyksellä. Esikoinen. Mitä se tarkoittaa, kysyit kerran seitsenvuotiaana kävellessämme partiosta kotiin, se esikoinen? Vastasin, että ensimmäinen lapsi. Totesit sen ”käyvän järkeen”. Tämä kuvaa sinua: järkevä, täsmällinen, looginen, tarkka ja ensimmäinen. Edellä kävijä, ohjaava, päättävä ja johtava. Lapsuudessa lapsi saa ro

Hei, te kaikki teinien kanssa eläjät! Te ehkä tiedätte, miltä tuntuu, kun ei oikein tiedä, mitä saa ja voi tehdä, miten olla, puhua ja missä liikkua, jotta teini ei menetä kasvojaan. Parasta olisi, jos ei tarvitsisi kuljeskella missään ihmisten ilmoilla yhdessä. Ei ainakaan ruoka- ja vaatekaupoissa tai lähibensiksellä. Ihan nou nou ovat sellaiset julkiset paikat, kuten kauppakeskukset tai Mäkkäri. Sinne ei asiaa tällaisella vanhuksella ole ainakaan silloin, kun nuori ja hänen

On lauantai, kesäkuun toinen päivä, koulujen päättäjäispäivä. Istun taksissa matkalla konferenssista kotiin. Avaan puhelimen. Some-kanavat ovat täyttyneet toinen toistaan aurinkoisemmilla ja iloisemmilla kuvilla ammattiin valmistuneista, ylioppilaista ja peruskoulunsa päättävistä nuorista. Huokaisen. Kuvat ovat täynnä hymyä, helpotusta, ehkä hieman myös haikeutta. Äidit, isät ja kummitädit näyttävät onnellisilta, huolet ovat näistä hetkistä kaikonneet. Nielaisen. Esikoisen lu

Teini on päättänyt lähteä yökylään Henrille (nimi muutettu). Ja kertoo siitä hieman kiireisenä perjantaiaamuna klo 7.10. Sinä samaisena perjantaina, jolloin mauto (mopoauto) on umpijäässä, Wilmaan tulee merkintä myöhästymisestä ja aamupala on syömättä. Kamala nälkäkin. Se on tietenkin umpi-idiootti äidin vika. Hituri-äidin, joka ehtii joka aamu töihin, vaikka auto on umpijäässä. Äidin, joka vastaa ”Joo, okei” yökyläreissuun. Mikäs sen mukavampaa! Mutta kuka on Henri? ”No, van

Pipo syvällä. Tummat loivat kiharat paljastuvat juuri ja juuri. Hupparin huppu silmillä. Toinen tossu mudassa. Siinä sinä seisot. Viattomana mutta niin täynnä nuoruuden angstia. Emme hyökkää, huuda tai syytä sinua mistään. Hiljaa mielessäni kiitän, että siinä sinä olet. Omalla kotiovella. Humalassa. Täysissä. Kännissä. Lyönnissä. Mitä näitä nyt on. Ilmaisuja sille, että ihan putkeen ei ole mennyt. Tai ainakaan sovitusti. Täytit 17. Muistelen hetken omaa nuoruuttani, sellaista

Kirkkaansinisin silmin sinä katsoit minua. Olit heti niin tuttu. Tummaa tukkaasi silittäessäni tunsin valtavaa yhteenkuuluvuuden tunnetta. Katso, kuinka kaunis poika, totesi isäsi. Sinä yllätit meidät kaikki. Iloisesti. Päätit tulla pian isonveljesi perään, ja nopea oli syntymäsikin. Olit päättänyt tulla. Ja siitä olen joka päivä kiitollinen. Päätöksiä olet edelleen hyvä tekemään ja turhista et kitise. Etkä ole kitissyt koskaan. Et edes pahimpana murkkuvuotenasi. Olet diploma

Kotona tuoksuu voimakkaasti mies. Joku voisi tästä vallan innostua, mutta itse mietin lähinnä, minne juoksisi karkuun? Se ei ole oma mies, sen tunnistan heti. Kaikki tuttu ja turvallinen on kaukana tästä tuoksusta (hajusta!). Se ei ole eroottinen, sporttinen eikä minusta edes erityisen miehekäs. Tarkemmin ajateltuna se ei edes ole tyypillinen miestuoksu, vaikka voimakas onkin. Kyse ei ole hiestä, likaisista sukista tai teinihuoneesta, ei täydestä roskiksesta tai pyykkikoneese

Tapaan kuntosalin pukuhuoneessa treenikaverini, iloisen ja energisen Riikan. Riikka huokaisee, ja taidan siinä minäkin vähän huokaista samalla ikään kuin tervehdykseksi. Riikka jatkaa sanomalla, että nyt alkaa jaksaminen olla äärirajoilla ”noitten nuorten kanssa”. Lenkkitossujani sitoessani katseemme kohtaavat ja pääsen minäkin julistamaan, miten tunne on ihan yhteinen – kesälomaa on takana kaksi viikkoa, huoneet ovat suoraan helvetistä, tai pikemminkin kaatopaikalta, keittiö