Aamukahvilla ei leikitä

27.2.2019

Murrosikäisistä on kasvanut teinejä, täysi-ikäisiä ja jo hieman viisastuneita aikuisia. Askel se on pieninkin askel tähän suuntaan, ajattelen, vaikka samalla tiedän, että aikuisista nämä rytökärpät ovat vielä kaukana. Kampaajani kanssa kutsumme rytökärppä-teinejä ”rytiksiksi”. Häntä vielä naurattaa kaikki ”rytis-tarinat”, mutta itselläni ovat välillä vitsit vähissä.

 

Tiedättekö, mikä tai kuka on rytökärppä? Kampaajakaan ei muutamia vuosia sitten tiennyt, mutta nyt hän tietää. Rytökärppä eli ”rytis” on otus, joka elelee hyvin sotkuisessa ympäristössä. Rytökärppä viis veisaa muista eliökunnan jäsenistä, ja suttuinen, kostea, pahanhajuinen pesäkolo on sille ideaali pesimispaikka. Likaa ja pölyä on niin paljon, että yskittää. Jalat voivat tarttua tahmeaan lattiaan. Mitä sotkuisempaa, sitä paremmin rytökärppä viihtyy. Ihan perus tilanne teiniperheessä, sanoisin. Monille ainakin tuttu. 

 

Kampaajakäynnit ovat henkireikä, ihan paras ja rennoin hetki vain itselle. Siihen tykö kuppi hyvää kahvia psykologisella maitotilkalla. Luottokampaajakin tämän jo muistaa – sekin on aika jees. Ei tarvitse selitellä. Kampaajalla saan kohdata maailman hyväntuulisimman ammattilaisen valmiina tukkataistoon. Saan unohtaa maalliset murheeni ja avata luottamuksella arkeani hänelle. Hyvät ja heikot hetket, kaikki jaetaan. Vaikka menisin sinne väsyneenä ja huonolla tuulella, lopussa minua naurattaa takuuvarmasti.

 

Olemme läpikäyneet "rytisten" teinisotkut, tietokonepelaamiset, aivan erikoisen elämänrytmin, ensimmäiset kännit, abiristeilyn, kaveriporukan merkityksen, kotoa muuttamisen suunnitelmat, Himos-reissut ja temperamenttipiirteet. Viime kerralla olin nyreissäni, koska kaikkein vanhimman rytökärpän kahvihammasta kolottaa säännöllisesti, eikä sitä voi olla huomaamatta: kahvinpurut ovat pitkin pöytiä, vettä pöytätasoilla ja lattialla, ja kahvipannu otetaan puolessa välissä keittämistä pois keittimestä niin, että kahvit ovat hiukan falskaavan tippalukon vuoksi pitkin puista pöytätasoa. Kahvinkeitintä pidetään päällä kolmesta viiteen tuntiin. Koko koti haisee palaneelta kahvilta. Aika raskasta.

 

Vihoviimeinen naula arkkuun oli, kun eräänä aamuna kello kuusi kömmin puoliunessa alakerrasta keittiöön kahvinkeittoon. Ensin kahvinkeitin päälle, sitten leivät paahtimeen, kone auki ja oma viidentoista minuutin rutiinihetki on täydellisesti valmisteltu. Tuona surkeana aamuna kuitenkin saavuin keittiöön, josta ei löytynytkään kahvinkeittimen pannuosaa. Ei sitten mistään. Etsin hermostuksissani tiskialtaan, tiskikaapin, astianpesukoneen, sivupöydän ja kurkkasin jopa roskikseen (jos pannu olisi esimerkiksi mennyt rikki…). Ei löytynyt. Leivät ehtivät valmistua, ja aika kului. Sitten ihan yhtäkkiä mielessäni kävi, että voisiko kahvipannu olla esikoisrytökärpän huoneessa.

 

Bingo! Kaiken kruunasi tässä hetkessä se, että esikoinen on keksinyt tavan, jolla oman huoneen ovi lukitaan sisältäpäin. Tässä vaiheessa sekä kihisin kiukusta että tiesin aamukahvin mahdollisuuden olevan aika tarkkaan nollassa. Mielessäni mietin, että tämän ”rytiksen” olisi aika lähteä omaan asuntoonsa. Ja äkkiä. Lepyin kuitenkin nopeasti, ja poika asuu edelleen kotona.

 

Melkein yhtä tiukka tilanne oli, kun eräänä toisena aamuna ajattelin keittää hyvät kahvit ennen kuin aamun ensimmäinen Skype-palaveri alkaisi. Kahvipannu oli paikoillaan ja kahvinpurut paketissaan, mutta maito oli hävinnyt jääkaapista. Olin juuri käynyt kaupassa ja tiesin ostaneeni maidon. Jota meillä ei kukaan juo, mutta kaikki käyttävät kahvissa. Tällä kertaa oivalsin melko nopeasti, että jäljet johtavat samaan rytökärpän huoneeseen kuin aiemminkin. Ja simsalabim, sieltä se löytyi. Lämmenneenä, vajaan vuorokauden pöydällä seisseenä ja miltei täysinäisenä – eihän siitä oltu otettu kuin tilkka iltakahvin sekaan. Se siitäkin aamuhetkestä sitten.

 

Kun kerroin kampaajakäynnilläni aamukahvin tärkeydestä ja edellä mainitut stoorit esimerkkeinä, häntä nauratti. Ihan niinkin paljon, että sakset oli irrotettava hiuksista. Huomasin myös itse nauravani. Vakavoiduimme kuitenkin nopeasti: 

aamukahvilla ei leikitä. Ainakaan teiniperheen ruuhkavuosissa.

 

Minna

 

 

 

Jaa
Please reload

UUSIMMAT

4.10.2019

Please reload

ARKISTO
Please reload

AVAINSANAT

© 2018 Lounais-Suomen Syöpäyhdistys