Mikä on elämässä tärkeintä (nuorelle)?

6.2.2018

 

Aikuisena helposti ajattelee, että tärkeintä elämässä on terveys. Sitten tulevat koti, perhe ja työ. Tämän jälkeen aika loogisena jatkeena voisivat tulla ystävät ja harrastukset, luultavimmin myös se ihan oma aika. Joku saattaa tarkastella tärkeimpiä asioita siitä näkökulmasta, että saavuttaa jotain. Materiaalia tai kunniaa. On saanut unelmien opiskelupaikan, voittanut maratonin tai kasvattanut itsekuriaan niin paljon, että on saanut pudotettua painoaan tavoitelukemiin. Osalle tärkeintä on, että velvollisuudet (työpäivä pulkassa, laskut maksettu, koti siivottu, lääkäriaika varattu jne.) tulevat hoidetuksi. Tavalla tai toisella. Usein tiukassa aikataulussa, viimetipassa.

 

Mutta entä nuoret? Mikä heille on elämässä tärkeintä?

 

1. Kaverit, kolat, pelit ja pensselit

 

Äiti: - Voisit siivota huoneesi. Meille on tulossa vieraita illalla ja huone haisee eteiseen saakka. Ja siivoa ne kolatölkit samalla yhteen pussiin…

Poika 17: - Häh, mä en kuullut?! (Äiti toistaa ovenraosta asiansa tässä välissä) Mmmmm, aha, eikö me voida pitää tää ovi kiinni, kun vieraat tulevat? Kun mulla on tää peli nyt kesken ja tässä on mukana kavereita Australiasta asti. Noissa kolatölkeissä on vielä juotavaa, ei niitä voi kerätä pois! Laita se ovi nyt kiinni.

 

2. Raha, tankkaus ja tilikortti

 

Isä: - Ennen ei sitten raha ole tilillä ennen kuin kouluhommat on tehty kunnolla!

Poika 16: - Mitä?! Ei mulla ole mitään kouluhommia eikä läksyjä! Mikä ongelma…?! Mun täytyy lähteä nyt tankkaamaan, laita nyt nopeasti se raha.

 

Poika 18: - Lukio voisi olla sillä tavalla vapaaehtoinen, että ei tarvitsisi käydä tunneilla, vaan voisi vaan osallistua kokeeseen. Sellaiseen lukioon minä aikanaan menin. En tällaiseen, jossa kytätään poissaoloja ja pitää istua tylsillä tunneilla. Tässä voi päivällä hoitaa tilikorttiasioita pankissa, mikä on huomattavasti hyödyllisempää kuin istuminen äidinkielen tunnilla. Jos laitat nyt sen rahan, niin voin sitten testata tilikorttijuttuja

 

3. Autokoulua ja aamuyön tunteja

 

Äiti: - Nyt on koeviikko. Sun pitää alkaa lukea kokeisiin. Psykologia, äikkä, matikka ja yhteiskuntaoppi. On ihan olennaista, että nyt pääset läpi, jotta kurssit kertyvät. Ihan oikeasti. (Hetken hiljaisuus ennen jatkoa) - Miten sä nyt oot varannut autokoulun teoriakokeen samalle päivälle matikan kokeen kanssa?!!

 

Äiti (7 tuntia myöhemmin puhelimessa): - No, miten matikka meni?

 

Poika 18: - Ei sillä matikalla ole mitään väliä, pääasia, että autokoulun teoriakoe meni virheettä läpi! Varasin inssiajon viikon päähän. Meen muuten tänään kavereiden kanssa kaupungille. Tuun joskus neljän, viiden aikaan yöllä.

 

Summa summarum, nuorille tärkeää on elää. Mitä sitä turhaan jumittamaan, kun voi nauttia joka hetkestä ja juoda samalla kolaa pahimpaan janoonsa. Arkirutiineista alkaa tulla omanlaisia, ei enää perheen yhteisiä. Iltapalapöydässä nelikymppinen perheenäiti saa juoda teensä yksin, kun teinisankarit valloittavat maailmaa ystäviensä kanssa. Aamuöisin ei juurikaan tarvitse nukkua, ja ainakin äiti-ihmisen olisi hyvä hankkia kunnollinen silmänympärysvoide. Ja meikkikynä. Siinä voiteet luomillaan voi iloita siitä, että kaikki tämä on normaalia. Niin raastavaa mutta normaalia.

 

Nuorille tärkeää on saada kasvaa yhtä matkaa ystävien kanssa, matematiikkaa ehtii sitten (ehkä) myöhemminkin.

 

Minna 

 

Minna Salakari on aamuihminen täynnä ideoita. Hän rakastaa kesäiltojen valoa männyn rungossa ja pitkiä kahvihetkiä hiljaisuudessa, sekä haasteita, joista maaliskuussa vastaanotti suurimman: Minna toimii NIKO-projektin projektipäällikkönä, kohtaa terveydenedistämistyössä nuoria ja heidän lähiaikuisiaan Varsinais-Suomen alueella. Minna on terveydenedistämisen ja syövän ennaltaehkäisyn asiantuntija, jolta voit kysyä ihan mitä vaan!

 

Jaa
Please reload

UUSIMMAT

4.10.2019

Please reload

ARKISTO
Please reload

AVAINSANAT

© 2018 Lounais-Suomen Syöpäyhdistys