Vahva vanhemmuus turvaa nuoren hyvinvoinnin

Perhe on keskeinen tekijä lapsen ja nuoren hyvinvoinnille. Perhe ja vanhemmuus kietoutuvat yhteen: kun tuetaan vanhemmuutta, tuetaan koko perhettä. Vaikka vastuu perhettä ja vanhemmuutta koskevista valinnoista on ensisijaisesti vanhemmilla, vanhemmuuden tukemisen kansalliset ohjelmat ja projektit ohjaavat vanhempia tekemään ratkaisuja, jotka ovat koko perheen hyvinvoinnin kannalta suotuisia.

Vanhemmuus on vaativa tehtävä. Vanhemmuutta luodaan, opitaan ja kehitetään sosiaalisessa toiminnassa, vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa. Vanhemmat muodostavat vanhemmuuttaan ohjatessaan lastaan arjessa. Vanhemmuus on subjektiivinen kokemus, johon vaikuttaa myös ulkoinen toimintaympäristö, esimerkiksi työ, koulutus, sosiaalinen ympäristö, sekä persoonallisuus.

Vanhemmuus on myös henkilökohtainen suhde lapseen. Suhde rakentuu vastavuoroisessa suhteessa lapsen kanssa. Vanhemmuuden roolikartan mukaan vanhemmuus muodostuu viidestä pääroolista: huoltajan, rakkauden antajan, elämän opettajan, ihmissuhdeosaajan sekä rajojen asettajan roolit. Eri roolit korostuvat erityisellä tavalla tietyissä elämänvaiheissa. Esimerkiksi huoltajuuden rooli korostuu lapsen ollessa pieni ja kykenemätön selviytymään yksin, rajojen asettajan rooli taas lapsen tullessa murrosikään. Vanhemmuuden rooleja voi kehittää ja omaksua läpi elämän – vaikka huoltajuus ja sen merkitys voi muuttua lapsen kasvaessa, sen tarve ei häviä minnekään.

Vanhemmuudella on vaikutus lapseen, ja varhainen vuorovaikutus on keskeinen tekijä muun muassa lapsen itsetunnon kehittymiselle. Se luo pohjan hyvälle itsetunnolle ja minäkuvalle sekä kehittää empatiakykyä. Perusturvallisuuden ja luottamuksen kokemus heijastuvat jatkossa lapsen kaikkiin ihmissuhteisiin.

Tutkimusten mukaan tämän päivän vanhemmuus tarvitsee tukea. Vanhemmuuden tukeminen on lapsen ja nuoren kasvun turvaamista – eri tukitoimilla voidaan vaikuttaa nuorten hyvinvointiin ja vallalla oleviin asenteisiin. Vanhemmuuden tukemisesta on selvää hyötyä lapsen ja nuoren kehitykselle, ja vanhemmuutta tukemalla on saatu esimerkiksi lapsen ja nuoren käytösongelmat ja päihteiden käyttö vähenemään.

Sosiaalipoliittisena ilmiönä vanhemmuuden tukemisen taustalla on ajatus saada vanhemmat mukaan ja sitoutumaan aktiviteetteihin, jotka lisäävät heidän tietämystään, asiantuntijuuttaan ja kompetenssiaan kasvatuksen suhteen.

Vanhemmuutta tukee yhteisön, esimerkiksi koulun antama tuki, ja koulu nähdäänkin vahvana tuen antajana monissa tutkimuksissa. Koulun lisäksi erityisesti vertaistuki antaa voimaa vanhemmuuteen. Vahvan vanhemmuuden taustalla on myös moni muu tekijä, esimerkiksi toimiva perhemuoto ja parisuhde.

Vanhemmuuden onnistumista lisää sosiaalisen tukiverkoston olemassaolo. Sosiaalisen tuen lähteenä – jopa sen perustana – nähdään usein perhe ja suku. On todettu, että sosiaalisten verkostojen puute on suoraan verrannollinen vanhempien jaksamiseen ja lapsen ja vanhemman väliseen vuorovaikutukseen.

Vanhemmuuden tukemisessa matalan kynnyksen palveluilla on erityinen merkitys. Tavoitteena on, että kynnys hakeutua tukitoimintaan pidetään mahdollisimman alhaisena ja mahdollisimman monelle saavutettavana. Matalan kynnyksen palveluilla voidaan saavuttaa yhteiskunnallisesti myönteisiä ja merkityksellisiä vaikutuksia, kuten sosioekonomisten terveys- ja hyvinvointierojen kaventumista.

Eri sektorien ja palvelumallien tarjoamassa vanhemmuuden tukemisessa (mm. NIKO-projektin vanhemmuuden tukemisen mallit) on kyse yhteisestä huolesta ja palvelun tarpeesta, vastuunotosta ja tätä varten luoduista toimintaedellytyksistä, joissa korostuvat yhteinen visio ja tavoitteet, sopiminen ja molemminpuolinen luottamus.

Lue lisää vahvasta vanhemmuudesta ja sen tukemisesta Verkostumisesta seitittymiseen -julkaisusta.

Minna

#vanhemmuus #vertaistuki #nuoruus #lapset #terveydenedistäminen