• Minna

Lapsi tarvitsee niin kovin vähän...


Suomalaisten lasten ja nuorten arkipäivää pohditaan paljon ja monella taholla. Erityistä keskustelua ja huolta herättävät yleinen pahoinvointi, erilaisten ongelmien ja häiriöiden lisääntyminen, syrjäytyminen ja päihteet. Kun lapsen asemaa tarkastellaan historiallisesta näkökulmasta, voidaan todeta, että tämän päivän lapset ja nuoret ovat etuoikeutettuja kansalaisia: lasten ja nuorten asema on kohentunut ja heidän oikeutensa ovat lisääntyneet ajan kuluessa. Lisäksi länsimaisessa yhteiskunnassa ihmisoikeudet koskevat myös lapsia. Toisaalta lasten ja nuorten ongelmat hyvinvointivaltioissa ovat lisääntyneet. Tuottaako nykyinen hyvinvointi pahoinvoivia lapsia?

Kun ammattilaisena ja vanhempana katsoo kulissien taakse, voi helposti huomata elämäntapamme asettavan kasvulle ja kehitykselle haasteita. Näyttää siltä, että vaikka yhteiskunnan tasolla lasten ja nuorten asema on parantunut, arkipäivän elämässä he ovat joutuneet kiireisen, jopa hektisen, elämän jalkoihin. Pitää ehtiä kouluun, harrastamaan, kotiin, tehdä kotitehtävät, chattailla ja snäppäillä kaverien kanssa ja nukkua riittävästi. Pitää selviytyä kokeista ja luokka-asteelta toiselle. Pitää huolehtia liian pienenä liian suurten ihmisten asioista, pitää nähdä ja sallia uraa uurtavat vanhemmat. Toinen äärisuuntaus on se, ettei lapsi ja nuori tule ruokituksi, puetuksi tai millään tavalla nähdyksi ja kuulluksi. Harrastamiseen ei ole mahdollisuuksia. Lasta laiminlyödään, eivätkä perustarpeet tule tyydytetyiksi.

Syitä lasten ja nuorten ongelmien lisääntymiseen on haettu monitahoisesti. Usein peräänkuulutetaan kadonnutta vanhemmuutta ja korostetaan vanhempien vastuuta. Vanhempien merkitys lasten ja nuorten hyvinvoinnin kannalta onkin aina ensisijaista. Tämä ei kuitenkaan oikeuta jättämään yhteisen vastuun piiriin kuuluvia syitä tutkimatta – maailma vaikuttaa lapseen monin tavoin arkipäivän erilaisten ihmissuhteiden kautta.

Jokaisen lasten ja nuorten kanssa toimivan tulee ymmärtää perustarpeet, joilla taataan normaali kasvu ja kehittyminen. Nykytutkimus on kiteyttänyt lapsen hyvinvoinnin ja tasapainoisen kehityksen edellytykset seitsemään perustarpeeseen: kiintymys, turva, hoiva, tunteiden jakaminen, oppiminen, leikki ja kontrolli. Keskeisimmät näistä ovat kiintymyksen, turvan ja hoivan tarve. Kun lapsi jakaa arkeaan aikuisen kanssa, hän tarvitse aikuisen kiintymystä ja myös mahdollisuutta itse kiintyä läsnä olevaan aikuiseen. Terve kasvu edellyttää lisäksi fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista turvaa sekä hoivaa. Fyysisen ja psyykkisen hoivan tarve on nopeasti muuttuneessa suomalaisessa yhteiskunnassa yllättävän laiminlyöty lapsen perustarve. Lapset ja nuoret tarvitsevat myös sitä, että he voivat vastavuoroisesti jakaa tunteitaan aikuisten kanssa. Kaikkialla, niin perheessä, päivähoidossa kuin koulussakin, lapsi ja nuori tarvitsee aikuisen tunteita omaa olemistaan ja oppimistaan säätelevänä, kasvua tukevana välineenä.

Lapsi tarvitsee lopulta niin kovin vähän. Tämän sain kokea, kun eräänä sunnuntaipäivänä pyysin omaa seitsenvuotiasta tytärtäni laatimaan yhdessä kanssani unelmakartan. Tai aarrekartan, kuten hän asian ilmaisi. Siinä me istuimme toista tuntia keittiön pöydän äärellä ja askartelimme. Lapsi hyräili, ja me molemmat saimme aikaan valtavan hienot ja voimaannuttavat unelmakartat. Lapsi kuvasi ja kirjoitti tuotoksessa unelmikseen seuraavat: päästä äidin työpaikalle, saada oma tarravihko, kesäloma, päästä kylpylään uimaan, oppia tuntemaan kasveja, tulla isona koulun opettajaksi ja nähdä tähdenlento. Unelma-ammattinsa kohdalle hän piirsi kysymysmerkin ja kirjoitti lisäselvitystekstin ”En tiedä, mitä jonain päivänä tapahtuu, onko juuri se haave toteutunut.”

Vaikka perustarpeet ovat selkeät ja monelle lähiaikuiselle ihan ”päivänselvät”, on nykypäivän lapsilla ja nuorilla kuitenkin kaikkien perustarpeidensa osalta nälkä. Lapset ja nuoret tarvitsevat sitä, että jokaisessa aikuissuhteessa heidän perustarpeensa ymmärretään riittävän hyvin. Lapsi haluaa tulla nähdyksi ja kuulluksi. Hän ei tarvitse materiaa tai kuuta taivaalta. Vaikka tähdenlennon näkemisestä haaveileekin. Suosittelenkin kysymään ”Mistä sinä unelmoit?” ja pysähtymään kuulemaan koskettavia vastauksia. Muista myös rajata: lapsi ja nuori tarvitsee jatkuvan kokemuksen siitä, että aikuinen edes jollakin tavalla hallitsee hänen arkielämäänsä. Siitä – ja osin vain siitä – kasvaa lapsen kyky oman elämänsä hallintaan.

Minna

Minna Salakari on aamuihminen täynnä ideoita. Hän rakastaa kesäiltojen valoa männyn rungossa ja pitkiä kahvihetkiä hiljaisuudessa sekä haasteita, joista maaliskuussa 2017 vastaanotti suurimman: Minna toimii NIKO-projektin projektipäällikkönä, kohtaa terveydenedistämistyössä nuoria ja heidän lähiaikuisiaan Varsinais-Suomen alueella. Minna on terveydenedistämisen asiantuntija, jolta voit kysyä ihan mitä vaan!

Minna

#sunvalinta #nuoret #lapset #kohtaamisia #aikuisuus #vanhemmuus #nuoruus

© 2018 Lounais-Suomen Syöpäyhdistys