Muistan elävästi ja tarkoin, kun synnyit. Muistan ensikatseesi, haparoivan kätesi ja pienet suljetut nyrkkisi. 20 vuotta sitten mullistit maailmani kertarysäyksellä. Esikoinen. Mitä se tarkoittaa, kysyit kerran seitsenvuotiaana kävellessämme partiosta kotiin, se esikoinen? Vastasin, että ensimmäinen lapsi. Totesit sen ”käyvän järkeen”. Tämä kuvaa sinua: järkevä, täsmällinen, looginen, tarkka ja ensimmäinen. Edellä kävijä, ohjaava, päättävä ja johtava. Lapsuudessa lapsi saa ro

Havahduin maanantaisen aamukahvikuppini ääressä siihen, että liki kahden kuukauden lomajakso alkaa olla auttamatta ohi. Tänä vuonna sain nauttia extrapitkästä kesästä. Se on ihan huippujuttu, mutta alkaa kyllästyttää siinä kohdassa, kun loman viettää pääasiassa 7-vuotiaan kanssa. Ensin olet ihan fiiliksissä, että tässä sitä ollaan koululaisen kanssa lomalla, koko kesä yhdessä. Sitten kahden viikon kohdalla alkaa kynsien viilaamisen lomassa miettiä, pitäisikö viilata ranteetk

Kello lähenee kolmea, ja sinä pääset iltapäiväkerhosta. Tiedän, että olet ovella viimeistään kymmenen minuutin kuluttua. Haluan olla kotona hyvissä ajoin ennen sinua – vaihtaa kotivaatteet, selvittää tiskivuoren ja sulkea työkoneen. Toivon, ettei kukaan soita tai tarvitse minua tässä hetkessä. Sinun lisäksesi. Kun ovikello soi, tulen sinua vastaan. Laskeudun tasollesi, suukotan ja iloitsen ääneen siitä, että siinä sinä olet. Kysyn koulu- ja iltapäiväkerhokuulumiset ja kuuntel

Pipo syvällä. Tummat loivat kiharat paljastuvat juuri ja juuri. Hupparin huppu silmillä. Toinen tossu mudassa. Siinä sinä seisot. Viattomana mutta niin täynnä nuoruuden angstia. Emme hyökkää, huuda tai syytä sinua mistään. Hiljaa mielessäni kiitän, että siinä sinä olet. Omalla kotiovella. Humalassa. Täysissä. Kännissä. Lyönnissä. Mitä näitä nyt on. Ilmaisuja sille, että ihan putkeen ei ole mennyt. Tai ainakaan sovitusti. Täytit 17. Muistelen hetken omaa nuoruuttani, sellaista

Kirkkaansinisin silmin sinä katsoit minua. Olit heti niin tuttu. Tummaa tukkaasi silittäessäni tunsin valtavaa yhteenkuuluvuuden tunnetta. Katso, kuinka kaunis poika, totesi isäsi. Sinä yllätit meidät kaikki. Iloisesti. Päätit tulla pian isonveljesi perään, ja nopea oli syntymäsikin. Olit päättänyt tulla. Ja siitä olen joka päivä kiitollinen. Päätöksiä olet edelleen hyvä tekemään ja turhista et kitise. Etkä ole kitissyt koskaan. Et edes pahimpana murkkuvuotenasi. Olet diploma

Rakkaus ei ole tunne, se on päätös. Päätös, jonka taustalla on kohtaaminen ja sen synnyttämät ihastus ja intohimo. Alttarilla pappikaan ei kysy ”Tuntuuko hyvältä?" Hän kysyy: ”Tahdotko?” Rakkaus on siis tahtomista. Se on sitoutumista monenlaisiin tilanteisiin ja tapahtumiin; olet vierellä, vaikka on vaikeaa, kannattelet. Olet myös läsnä. Rakkaus on sitoutumista. Rakkaus on sitä, että päästää jonkun toisen, tärkeän ihmisen, lähelle. Rakkaus on päätös siitä, että kävi miten kä

Kaunista ja kuumaa kesää seurasi kaunis ja lämmin syksy. 19.9. syntyi pieni poika, Turun päivän ensimmäinen. Tuli ja mullisti nuorenparin maailman seitsemässätoista tunnissa. Katsoi suoraan silmiin ja vakuutti vanhempansa ensihetkestä. Illalla ilotulituksia katsoessani poika sylissä mietin, miten onnekas olenkaan. Rutistin pientä kättä oman käteni sisään. Olen jo saanut niin paljon, ettei kiitoksella ollut rajaa. Itkin aamiaisella, ja vielä päivällisellä keittooni sekoittui s