On taas se aika vuodesta. Se, kun lähes kaikki ovat juhlatuulella. Vuoden työt on paketoitu, ja lomakampa vetelee viimeisiään. Pihoihin ja ikkunoille on ripustettu valoja ja kaikenlaista koristetta, joiden ajatellaan tuovan tunnelmaa pimeisiin iltoihin. Iloiset rallatukset soivat radiossa, ja kaikkialla tuoksuu glögi. Kuusi on kannettu sisälle. On niin joulu. Meille aikuisille tai aikuisenmielisille joulu on rauhoittumisen, kokoontumisen ja yhdessäolon kulta-aikaa. Joulua od

Istun jokapäiväiseen tapaani keittiön pöydän ääreen, avaan tietokoneen ja kuuntelen malttamattomana Mocca Masterin porinaa. Kiireettömät aamut – tai oikeastaan aamut – ovat minulle henkireikä: hetki hiljaisuudessa, ihan omassa rauhassa tekee ihmeitä. Tykkään olla se, joka ottaa kahvikoneesta sen ensimmäisen, tuoreimman, kupin ja se, joka on jo oman aamiaisensa nauttinut, kun muut vasta heräilevät. Vähän hullua, mutta pienestä on ammennettava! Kun saan kahvikupin eteeni, laita

Havahduin maanantaisen aamukahvikuppini ääressä siihen, että liki kahden kuukauden lomajakso alkaa olla auttamatta ohi. Tänä vuonna sain nauttia extrapitkästä kesästä. Se on ihan huippujuttu, mutta alkaa kyllästyttää siinä kohdassa, kun loman viettää pääasiassa 7-vuotiaan kanssa. Ensin olet ihan fiiliksissä, että tässä sitä ollaan koululaisen kanssa lomalla, koko kesä yhdessä. Sitten kahden viikon kohdalla alkaa kynsien viilaamisen lomassa miettiä, pitäisikö viilata ranteetk

Kello lähenee kolmea, ja sinä pääset iltapäiväkerhosta. Tiedän, että olet ovella viimeistään kymmenen minuutin kuluttua. Haluan olla kotona hyvissä ajoin ennen sinua – vaihtaa kotivaatteet, selvittää tiskivuoren ja sulkea työkoneen. Toivon, ettei kukaan soita tai tarvitse minua tässä hetkessä. Sinun lisäksesi. Kun ovikello soi, tulen sinua vastaan. Laskeudun tasollesi, suukotan ja iloitsen ääneen siitä, että siinä sinä olet. Kysyn koulu- ja iltapäiväkerhokuulumiset ja kuuntel

Ensin meni Matti Nykänen. Sitten Olli Lindholm, ja seuraavana Jarkko Kinnunen. Lapsuudensankari, urheilija, idoli, Voice of Finlandin valmentaja. Jokainen heistä kosketti omalla tavallaan – niin nuorena nukkuneet. Ei riitä, että perheenä ja ystäväpiirissä kohtasimme ja puimme julkkisten kuolemat, hautajaiset ja eletyt elämät – jouduimme myös kokemaan tärkeän ystävämme kuoleman ja liikuttavat, tunnetta täynnä olevat hautajaiset. Vaikka tiesimme, että aivokasvain ei ole hoidett

…oikein käytettynä ja iankaikkisesti, aamen. Vanhemmuus on elinikäinen tehtävä, jossa tehtävät vain muuttuvat lapsen kasvaessa. Samalla muuttuvat ilonaiheet ja huolet. Erityisesti jälkimmäisenä mainitut. Isoäitini huokaisi joskus poikieni ollessa pieniä, murehtiessani jostain jonninjoutavasta, että ”pienet lapset ja pienet murheet, isot lapset ja isot murheet”. Ja näin se on todella mennyt. Enää eivät päällimmäisenä mielessä ole jäätelöllä sotkeutuneet vaatteet tai koulusta s

Hei, te kaikki teinien kanssa eläjät! Te ehkä tiedätte, miltä tuntuu, kun ei oikein tiedä, mitä saa ja voi tehdä, miten olla, puhua ja missä liikkua, jotta teini ei menetä kasvojaan. Parasta olisi, jos ei tarvitsisi kuljeskella missään ihmisten ilmoilla yhdessä. Ei ainakaan ruoka- ja vaatekaupoissa tai lähibensiksellä. Ihan nou nou ovat sellaiset julkiset paikat, kuten kauppakeskukset tai Mäkkäri. Sinne ei asiaa tällaisella vanhuksella ole ainakaan silloin, kun nuori ja hänen

Jos minulla olisi megafoni, tämä olisi se hetki, kun sitä käyttäisin. Huutaisin suupielet korvissa vain kahta lausetta: ”Nyt se on loppu! Arki alkaa!” Kääntyilisin torvi suussa puolelta toiselle ja varmistaisin, että ihan kaikki kuulevat, miten superinnostunut ajatuksesta olen. Oma lomani sujui varsin mukavasti ihan vain kotoillen, ja jos ei kahdenkeskistä viikonloppupiipahdusta Pariisiin lasketa, voisin kuvailla lomaani melko arkiseksi. Sen sijaan nuorille se ei sitä ole oll

Muistelimme kesän ensimmäisinä hellepäivinä tuplalatten äärellä ystävän kanssa nuoruuttamme, kultaista 90-lukua. Ystävä aloitti kertaamalla erästä kesäistä kaupunkikiertuettamme. Kiertuetta, johon lähdettiin sopivasti takki auki, muovikassi (!) kilisten, huulipunat rajattuna ja minishortsit jalassa. Mieli avoimena. Kiertuetta, joka kesti kesäkuusta elokuun puoliväliin. Noin suunnilleen. Nauramme. Miten ihmeen hyvin sitä voikaan muistaa kaikki pienetkin yksityiskohdat näistä h

Kirjoittajalle kirjoittaminen on lopulta vaikeampaa kuin muille. Näin on todennut maailmankuulu kirjailija Thomas Mann. Tekstintuottaja pohtii, miten saattaa viestinsä perille mahdollisimman tehokkaasti, mitä haluaa saada aikaan, onko painokkain asia tuotu esiin oikeassa kohdassa. Mitä retorisia keinoja on käytetty, mistä teksti viestii ja miksi. Monta asiaa yhtä aikaa. Näin on myös arkipäivän kohtaamisissa. Niin nuorten kesken kuin moninaisissa muissa tilanteissa ja erilaisi

Arki on yllättävää aikaa. Koskaan ei tiedä, mitä tapahtuu, missä ja kenelle, vaikka kuinka suunnittelisi viikon ohjelman ennakkoon. Kolmen lapsen perheessä arkeen mahtuu monenmoista, eikä kenelläkään ainakaan samanaikaisesti ole helppoa. Ja usein jollakin on jokin hukassa. ”Missä mun puhelin, kuulokkeet, sukat, kengät, lippis, takki, tietokone, pyyhe, reppu ja kaikki mahdolliset tavarat aasta ööhön on?” on arjessa ehkä kaikkein useimmin kuultu kysymys. Kysymys, jonka teinit

Kevät on aina jännittävää aikaa. Niin ammattilaisille kuin vanhemmillekin. Ei vain siksi, että keväällä alkaa väkisinkin miettiä, miten kouluvuosi on mennyt, minkälaisen todistuksen nuori on saavuttanut ja saako hän hakemansa kesätyön. Myös siksi, että jo maalis-huhtikuussa saa alkaa arvuutella, mikä on tämän kevään kabareeteema. Eikä vain teema, vaan myös se THE kabareebiisi. Laulu, joka koskettaa joka vuosi yhtä lujaa, se, joka kertoo nuoruudesta, tempoilusta, onnistumisist

Aikuisena helposti ajattelee, että tärkeintä elämässä on terveys. Sitten tulevat koti, perhe ja työ. Tämän jälkeen aika loogisena jatkeena voisivat tulla ystävät ja harrastukset, luultavimmin myös se ihan oma aika. Joku saattaa tarkastella tärkeimpiä asioita siitä näkökulmasta, että saavuttaa jotain. Materiaalia tai kunniaa. On saanut unelmien opiskelupaikan, voittanut maratonin tai kasvattanut itsekuriaan niin paljon, että on saanut pudotettua painoaan tavoitelukemiin. Osall

Kirkkaansinisin silmin sinä katsoit minua. Olit heti niin tuttu. Tummaa tukkaasi silittäessäni tunsin valtavaa yhteenkuuluvuuden tunnetta. Katso, kuinka kaunis poika, totesi isäsi. Sinä yllätit meidät kaikki. Iloisesti. Päätit tulla pian isonveljesi perään, ja nopea oli syntymäsikin. Olit päättänyt tulla. Ja siitä olen joka päivä kiitollinen. Päätöksiä olet edelleen hyvä tekemään ja turhista et kitise. Etkä ole kitissyt koskaan. Et edes pahimpana murkkuvuotenasi. Olet diploma

Tiedäthän ne hetket, kun pieni lapsi kipuaa syliin, halaa pienillä käsillään ja sanoo ”Sä oot ihana.” Moiskauttaa suukon poskelle ja hengittää hetken samaan tahtiin kanssasi. Olet saattanut kuulla myös olevasi kaunis, pehmeä, iloinen tai upea. Jopa hauska. Lapsi katsoo ihaillen sinua, ottaa mallia sinusta ja kertoo päiväkodissa tarinoita suorana taltiona eilisillasta. Sensuroimatta ja suurella sydämellä. Sitten tiedät myös ne hetket, kun varaudut työstä palaamiseen kilvellä j