Istun jokapäiväiseen tapaani keittiön pöydän ääreen, avaan tietokoneen ja kuuntelen malttamattomana Mocca Masterin porinaa. Kiireettömät aamut – tai oikeastaan aamut – ovat minulle henkireikä: hetki hiljaisuudessa, ihan omassa rauhassa tekee ihmeitä. Tykkään olla se, joka ottaa kahvikoneesta sen ensimmäisen, tuoreimman, kupin ja se, joka on jo oman aamiaisensa nauttinut, kun muut vasta heräilevät. Vähän hullua, mutta pienestä on ammennettava! Kun saan kahvikupin eteeni, laita

Havahduin maanantaisen aamukahvikuppini ääressä siihen, että liki kahden kuukauden lomajakso alkaa olla auttamatta ohi. Tänä vuonna sain nauttia extrapitkästä kesästä. Se on ihan huippujuttu, mutta alkaa kyllästyttää siinä kohdassa, kun loman viettää pääasiassa 7-vuotiaan kanssa. Ensin olet ihan fiiliksissä, että tässä sitä ollaan koululaisen kanssa lomalla, koko kesä yhdessä. Sitten kahden viikon kohdalla alkaa kynsien viilaamisen lomassa miettiä, pitäisikö viilata ranteetk

Murrosikäisistä on kasvanut teinejä, täysi-ikäisiä ja jo hieman viisastuneita aikuisia. Askel se on pieninkin askel tähän suuntaan, ajattelen, vaikka samalla tiedän, että aikuisista nämä rytökärpät ovat vielä kaukana. Kampaajani kanssa kutsumme rytökärppä-teinejä ”rytiksiksi”. Häntä vielä naurattaa kaikki ”rytis-tarinat”, mutta itselläni ovat välillä vitsit vähissä. Tiedättekö, mikä tai kuka on rytökärppä? Kampaajakaan ei muutamia vuosia sitten tiennyt, mutta nyt hän tietää.